1800-luvun loppu

Klaes Johan Kemellin (1805–1832) kokoama glossaario poltettiin tutkijan kuoltua jumalattomana työnä, mutta Arthur Thesleff rakensi myöhemmin oman sanakirjansa Wörterbuch des Dialekts der finnländischen Zigeunersäilyneen konseptin pohjalta.

Jürgensen ja Schmidt välittivät tietoja Suomen romanin sanastosta Miklosichille, joka myös julkaisi hänelle toimitetut glossat. Samat glossat sisältyvät myös Thesleffin (1901) sanakirjaan.

Henrik August Reinholm (1819–1883) oli varsinaisesti muinaistutkija ja kansanrunouden kerääjä. Toimiessaan vankilasaarnaajana Viaporissa ja Turun kehruuhuoneessa hän teki laajat muistiinpanot romaneista ja heidän kielestään. Reinholmin laaja-alainen ja kirjava kielenaines käsitti noin 2 000 sanan glossaarion, jonka myös Thesleff (1901) käytti sanakirjassaan, ja lisäksi kieliopillisia havaintoja muun muassa nominien ja verbien taivutuksesta. Reinholmin muistiinpanoissa heijastuu selvästi aiempia muistiinpanoja vahvemmin suomen rakenteellinen vaikutus.

Neidit Lydia von Essen ja Lydia Bergroth laativat 1890-luvulla romanikielen sanaluettelon. Herman Hagertin  kirje Thesleffille 1890-luvulta sisälsi varhaisimman säilyneen Suomen romanin kirjoittaman romanikielisen lauseen.

Lydia von Essen ja Lydia Bergrothin romanikielen sanastoa.

Herman Hagertin kirje Arthur Thesleffille,

Adam Lindhin  (s. 19.3.1843.1924) romanikielistä aapista ei koskaan painettu: alla kuvassa kansilehti.

1800-loppua edustavat myös Arthur Thesleffin keräämät romanikieliset laulunsanat ja sanakirja (1901), joka oli ensimmäinen painettu Suomen romankielen sanakirja.


Arthur Thesleffin laulunsanoja.

 


Copyright © Romanikielisen Kirjallisuuden Seura ry. | The CSS Tinderbox