Johtaminen

 

Suomen romanikielen johto-oppia on tutkimuskirjallisuudessa luonnehdittu rikkaaksi  ja sen mahdollisuuksia runsaiksi. Suomen romanikielestä tunnetaan jokseenkin kaikki samat johtimet kuin sen lähimurteista, esimerkiksi Walesin romanikielestä. Johtimia onkin kaikkiaan lähes 50, mutta produktiivisia niistä on kuitenkin pieni osa (taulukossa puolilihavalla). Muiden pohjoisten romanimurteiden tapaan Suomen romanikielestä puuttuu produktiivinen keino johtaa diminutiiveja.  Luoteismurteissa, joihin Suomen romanikin kuuluu, olemassa oleva transitiivitunnus -av- ja intransitiivitunnus -ov-/-uv- ovat korvanneet kaikki kreikkalaisperäiset lainaverbien johtimet. Erillisiä lainaverbien adaptaatiotunnuksia ei ole.

 

Taulukko 1. Suomen romanikielen johtimet.

Johdintyyppi

 Johdin

Esimerkki

Substantiivinjohtimet

-(i)b-a

hajiba ‘ymmärrys’

 

-ben

diiben ‘antaminen’

 

-n-i

gurni ‘lehmä’

 

-iss-a

piviboskerissa ‘imettäjä’

 

-or-o

lalluro ‘mykkä’

 

-ikl-o

tširiklo ‘lintu’

 

-tš-(o)

miritš ‘helmi’

 

-k-a

puȟka ‘pyssy’

 

-in

busin ‘ystävä’

 

-n-o

baȟno ‘kukko’

 

-ar-is

klokkaris ‘lukkari’

Adjektiivinjohtimet (temaattiset)

-al-o

baȟtalo ‘onnellinen’

 

-un-o (< skt. -tana)

rattuno ‘yöllinen’

 

-an-o

pirano ‘rakas’

 

-un-o

aurjuno ‘ulkopuolinen’

 

-(i)kaa-o

bikomuneskaano ‘epäinhimillinen’

 

-(i)kuun-o

deulikuuno ‘jumalinen’

 

-n-o

sasterno ‘rautainen’

 

-l-o

thuulo ‘lihava’

 

-in-o

bereȟȟino ‘vuotuinen’

 

-av-o

rupavo ‘hopeinen’

 

-dun-o

duurduno ‘etäinen’

 

-el-o

langelo ‘ontuva’

 

-en-o

saareno ‘koko’

 

-aȟkaan-o

tšoraȟkaano ‘varasteleva’

 

-aȟȟaan-o

tšoraȟȟaano ‘salainen’

 

-er-o

thyölero ‘tupakkainen’

 

-ihaan-o

kuorihaano ‘puolisokea’

 

-il-o

truȟilo ‘janoinen’

 

-var-o

manuȟvaro ‘myrkyllinen’

 

-t-o

startto ‘neljäs’

 

-(i)de

loolide ‘punaisempi’

(atemaattiset)

-vitik-o

baxtavitiko ‘onnellinen’

 

-itik-o

blekkitiko ‘peltinen’

 

-lig-o

faarligo ‘vaarallinen’

 

-ig-o

kannigo ‘tottelevainen’

 

-ik-o

porttiko ‘venäläinen’

Verbinjohtimet (transitiivit)

-av-

džuusav- ‘puhdistaa’

 

-ev-

tšaaljev- ‘tehdä kylläiseksi’

 

-iv-

tšeekjiv- ‘todistaa’

 

-alv-

barvalv- ‘rikastuttaa’

 

-arv-

phagarv- ‘murtaa, murtua’

 

-erv-

phagerv- ‘murtaa, murtua’

(intransitiivit)

-uv-/-ov-

neevjuv- ‘uudistua’

 

-ulv-

džorjulv- ‘voimistua’

 

-urv-

lallurv- ‘mykistyä’

 

-ib-a on ainoa substantiivinjohdin, jota voidaan yksiselitteisesti pitää nykykielessä produktiivisena. Se on vapaa johdin, jonka avulla muodostaan abstraktisubstantiiveja (nomina actionis), jotka voivat olla ainakin denominaalisia (jelpa ‘apu’ > jelpiba  ‘apu’), deadjektiivisia (gullo  ‘makea’ > gulliba  >‘makeus; karamelli’), deverbaalisia (rann-  ‘kirjoittaa’ > ranniba  ‘kirjoitus’) ja harvoin numeraaleista (triin  ‘kolme’ > triiniba  ‘kolmio’) muodostettuja.

Adjektiivinjohtimilla muodostetaan sekundaariadjektiiveja pääasiassa substantiiveista ja harvemmin verbeistä, adverbeistä ja toisista adjektiiveista. Adjektiivinjohtimia on kaikkiaan 26 (27 jos ‘pitkän’ genetiivin tunnus tulkitaan adjektiivinjohtimeksi). Niihin sisältyy useita eri leksikaalisia kerrostumia: 1) alkuperäiset (temaattiset) indoarjalaiset (esim. -al-, -val-, -an-, -van-, -ikan-, -un- jne.); 2) varhaisromanin kreikkalaiset johtimet (-(v)itik- ja -itik-); ja 3) uusimpina keskialasaksan tai ruotsin johtimet (esim. -ig-, -ik- ja -lig-).  Adjektiivinjohtimista ehkä kahdeksaa tavallisinta voidaan pitää edelleenkin produktiivisina ja sääntöperäisinä. -al- ja -val- ovat nykyromanissakin hyvin produktiivisia temaattisia adjektiivinjohtimia, jotka liittyvät ensisijaisesti substantiiveihin, harvemmin verbeihin ja hyvin satunnaisesti adjektiiveihin, esimerkiksi baȟt ‘onni’ > baȟtalo ‘onnellinen’, souv- ‘nukkua’ > souvalo ‘unelias’ ja ȟarapo ‘terävä’ > ȟarapalo ‘karkea’. Johdin -an- liittyy selvästi yleisimmin substantiiveihin,  mutta sitä käyttävät deverbaaliset ja deadjektiiviset muodostukset ovat hieman yleisempiä kuin johtimilla -al- ja -val-, esim. lox ‘ilo’ >  loȟano ‘iloinen’, pirav- ‘rakastaa’ > pirano ‘rakas’,  duur ‘kaukana’ > duurano ‘kaukainen’. Suffiksilla -an- on useita samalla tavoin käytettyjä rinnakkaismuotoja, joiden vokaaliaines vaihtelee: näistä sääntöperäisenä voidaan pitää vain varianttia -un-. Suomen romanikielen kaikista adjektiivinjohtimista selkeästi produktiivisin on atemaattinen kreikanlaina -(v)itik-o,  johtimen alun --v on ilmeisesti epenteettinen ja sitä seuraava i sidevokaali) on nykyään yleisesti käytetty merkityksessä ‘jonkin kaltainen’ eli johtamassa prototyyppisesti similitudinaalisia sekundaariadjektiiveja sekä temaattisista että atemaattisista juurista, esim. denominaalisesti  kentos  ‘lapsi’ > kentavitiko  ‘lapsellinen’, deadjektiivisesti loolo  ‘punainen’ >   loolovitiko  ‘punertava’ ja deverbaalisesti iinav-  ‘inhota’ > iinavitiko ‘inhottava’.  Toinen atemaattinen, ehkä vielä sääntöperäisenä pidettävä romanikielen adjektiivinjohtin -tik- liittyy kantasanaan useimmiten sidevokaaliin -i- avulla. Johtimen -vitik- tapaan sekin muodostaa kvalitatiivisia sekundaariadjektiiveja, mutta yksinomaan atemaattista substantiiveista, kuten rungos ‘ruis’ > rugitiko ‘rukiinen’.

Komparaatiojohdoksia ovat komparatiivijohdokset, joita kutsutaan myös komparatiivimuodoiksi. Komparatiivi muodostetaan lisäämällä vartaloon suffiksi -(i)de, esim. loolide ‘punainen:komp’, kuxxide ‘kallis komp’. Alunperin komparatiivin tunnukseen kuulunut loppu-r on hävinnyt Suomessa jo varhain, koska vain Gananderilta löytyy -der-loppuisia muotoja kuten barwalider ‘rikkaampi’ ja fedider ‘parempi’. Komparatiivin tunnus on joko indoarjalainen tai iranilainen.  Morfologinen superlatiivi puuttuu Suomen romanikielestä aivan kuten romanimurteista yleensäkin. Superlatiivi muodostetaan sen sijaan Suomen romanikielessä komparatiivin pohjalta partikkelin koni avulla, esim. koni phuuride ‘vanhin’.

Verbijuurten valenssin vaihtelun salliva produktiivinen synteettinen morfologia on romanissa silmiinpistävä uusindoarjalaisten kielten piirre, joka on epätavallinen Euroopan kielissä. Transitiiviverbejä johdetaan useimmiten -av-johtimella, joka on romanikielen diakronisesti vanhin transitiivitunnus. Suomen romani on säilyttänyt intransitiivijohdostyypin toisin kuin lähimurteista Walesin romani ja Saksan sinte. Intransitiivien -ov-/-uv-vartalot rajoittuvat kuitenkin pääosin inkoatiiveihin ja denominaalisiin ja deadjektiivisiin neutraaleihin verbeihin, koska monista muista romanimurteista poiketen synteettinen passiivi puuttuu. Passiivia ilmaistaan sen sijaan erityyppisin perifraasein, jotka perustuvat paljolti suomen rakenteisiin.

Yhdistäminen

 

Suomen romanikieli ei juuri suosi yhdyssanoja; lähinnä esiintyy määritysyhdyssanoja, jotka ovat yhdyssanojen tavallisin tyyppi. tšilmaaro ‘voileipä’  on rajatapaus summa- ja määritysyhdyssanojen välillä. Komposition sijasta käytetään yleensä erilaisia kollokaatioita, joista tavallisimpia ovat substantiivin ja pääsanana olevan substantiivin sanayhtymät. Joskus genetiivin tilalla on datiivi. Genetiivin ja pääsanan muodostamien kollokaatioiden kanssa analogisia ovat adjektiivista ja sen modifioimasta substantiivista koostuvat nominaalilausekkeet, jotka ovat myös produktiivisia yhdyssanojen vastineita. Bahuvriihinomaiset ilmaukset ovat kollokaatioiden erikoistapaus, joka eroaa niistä semantiikaltaan, koska bahuvriihi ei ole merkitykseltään kummankaan sanaliitonosan tai yhdysosan hyponyymi.

Osa romanikielen leksikkoa on historiallisesti yhdysperäistä, muttei hahmotu enää nykykielessä yhdysosiksi; tällaisia ovat vanhat yhdysverbit, sanskritin prefiksaalisten verbien jälkeläiset, lekseemit, jotka ovat etymologisesti toistoyhdyssanoja, ja uusimpana kerrostumana sellaisenaan romaniin omaksutut lähikontaktikielten yhdyssanat, johdokset ja eräät fraasit.

Taulukko 2. Yhdyssanat ja niiden tavoin käytetyt sanaliitot.

Varsinaiset yhdyssanat:

 

 

Määritysyhdyssanat

aabisliin ‘aapiskirja’

 

Summayhdyssanat

tšilmaaro ‘voileipä’

 

Toistoyhdyssanat

tšitši ‘(ei) mitään’

Yhdyssanojen tavoin käytetyt kollokaatiot:

 

 

Genetiivi + pääsana

aanibosko niekiba ‘tuontikielto’

 

Datiivi + pääsana

stedenge ookri ‘tilojen pellot’

 

Adjektiivi + pääsana

ȟou gaajo ‘herrasmies’

 

Bahuvriihin kaltaiset ilmaukset

loolo ȟeero ‘punapää’

Etymologiset yhdyssanat:

 

 

Yhdysverbit

phord- ‘puhaltaa’

 

Prefiksaaliset verbit

pass- ‘uskoa’

 

Adverbiaalinen prefiksi + vartalo

varekai ‘jossakin’

 

Toistoyhdyssanat

balval ‘tuuli’

 

Kontaktikielten yhdyssanat

peleȟki ‘kortit’

 

Leksikaalistuneet fraasit

alsindaag ‘iankaikkinen’

 

 

’.

 

 

 


Copyright © Romanikielisen Kirjallisuuden Seura ry. | The CSS Tinderbox