Romanikielen luonne on kaikkialla Euroopassa ensi sijassa oraalinen. Pitkään valtaosa romaneista ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Kaikilla romanikielellä julkaistuilla teksteillä ei ole varsinaista lukijakuntaa, vaan kirjoitetun romanikielen keskeisin tehtävä on symbolinen: osoittaa, että romanikieltä voidaan kirjoittaa. Romanikielistä kaunokirjallisuutta on painettu melko vähän. Neuvostoliitossa oli etuoikeutettu runoilijoiden ja kirjailijoiden liitto, jonka jäseniksi pääsi myös kymmenkunta romanikirjailijaa.  Maailmankirjallisuudesta romanikielelle on käännetty ainakin Puškinia, Shakespearea ja Tolstoita.  Romanien runoutta on julkaistu usein kaksikielisinä antologioina esimerkiksi Italiassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa, Tšekin tasavallassa, Unkarissa ja Venäjällä.

 

Varhaisin tunnettu romanikielinen teatterinäytelmä on Italiasta vuodelta 1646, mutta pääsääntöisesti romaneja esittäneet ei-romanit eivät ole käyttäneet romanikieltä, vaan joskus muuta kuin paikallista kieltä. Evliya Çelebi kuvaili romanien varjoteatteria Turkissa jo 1650. Romanit vaikuttivat paljon Karagöz-varjoteatterin kehitykseen, mutta teatteriesityksiä on nykyään vain turkiksi.  Romanikielisiä teatteriryhmiä on ollut erityisesti Neuvostoliitossa ja Balkanin maissa. Moskovassa perustettiin vuonna 1931 Romen-teatteri, joka toimii edelleen. Sen esittämistä näytelmistä suuri osa oli kuitenkin venäjäksi; romanikielellä oli lähinnä osia dialogista ja lauluja.  Toisen maailmansodan jälkeen Slovakiassa tuli tunnetuksi Ilona Lackovban näytelmä: Horiaci Cigansky tabor ”Palava romanileiri”, jota esitettiin vuosina 1948–1959  peräti 106 kertaa Itä-Slovakiassa ja Tšekissä. Kaikkein kuuluisin romaniteatteriryhmä oli vuonna 1971 Skopjessa perustettu Teatro Roma Phralipe. Ryhmä esitti useita näytelmiä romanikielelle käännettyinä (esim. Romeo ja Julia, Kuningas Oidipus jne.). Myöhemmin uusia teatteriryhmiä perustettiin esimerkiksi Tšekkoslovakiassa. Romaniyleisön reaktio kokonaan romanikieliseen näytelmään God’aver Rom the dilino Beng ”Viisas romani ja hullu paholainen” oli 1980-luvulla valtaisa.

 

http://www.romove.cz/pictures/divadlo/romathan1.jpg

Košicelaisen Romathan-teatterin esitystä (http://romove.radio.cz/cz/tisknout/19656).

Romanien elokuvateollisuus on vasta kehittymässä, ja vain harvoissa elokuvissa käytetään romanikieltä. Tunnetuimpia romanikieltä sisältäviä elokuvia on Emil Kusturican ohjaama Mustalaisten aika vuodelta 1989. Tony Gatliffin (Ranska) elokuvista Les Princes (1983) oli kokonaan ranskaksi, mutta Latcho Drom ”Hyvä tie” (1993) osin romanikielellä ja Gadžo Dilo ”Hullu valkolainen” (1997), lähes kokonaan romanikielinen.

 

 

Copyright © Romanikielisen Kirjallisuuden Seura ry. | The CSS Tinderbox