Valakialaisia (<  vlach, Romanian eteläosan slaavilainen nimitys) murteita pidettiin romanikielen tutkimuksessa omana ryhmänään jo 1900-luvun alussa, jolloin Gilliat-Smith (1915) jakoi Koillis-Bulgarian romanikielen murteet valakialaisiin ja ei-valakialaisiin. Valakialaiset murteet ovat romanimurteiden suuren jaon eteläpuolisia. Romanian sanastollinen, fonologinen ja morfologinen vaikutus niihin on ollut vahva.  Ne muotoutuivat romaniankielisillä alueilla niiden 500–600 vuoden aikana (1300-luvulta 1800-luvun puoliväliin), jolloin niiden puhujia pidettiin maaorjuudessa Valakian ja Moldovan ruhtinaskunnissa.

Valakialaiset murteet ovat lähellä toisiaan ja pitkälti keskenään ymmärrettäviä. Niille yhteisiä piirteitä ovat 3. persoonan proteettisen v:n sisältävät  persoonapronominit vov, voj, von, substantiivien monikon päätteet -uri, -ura, muodon -isar- esiintyminen lainaverbien adaptaatiotunnuksena, verbien preteritin yksikön 1. persoonan pääte –em, esim. me kerdem ‘minä tein’, -ej sanassa dej ‘äiti’ sekä historiallisen konsonanttijonon ṇḍř yksinkertaistuminen nr/nř:ksi (manro/manřo ‘leipä’).

Valakialaiset murteet muodostavat Euroopan romanimurteiden näkyvimmän ryhmän sekä puhujien määrän, maantieteellisen levinneisyyden että dokumentaation laajuuden suhteen. Niillä arvioidaan olevan jopa 900000 puhujaa, joista suurin osa asuu Kaakkois-Euroopassa. Romaniassa niiden puhujia on yli 240000 ja Albaniassa n. 60000. Euroopan ulkopuolisista alueista Kolumbiassa valakialaisia murteita puhuu n. 79000 romania.  (Ethnologue 2009.) Valakialaisten murteiden puhujayhteisöjä on jopa Kiinassa, Etelä- ja Itä-Afrikassa, Hongissa ja Singaporessa.  Valakialaisten murteiden puheiden levittäytymistä ympäri maailmaa 1800-luvulla on joskus kutstuttu  Euroopan romanien toiseksi diasporaksi.  Nykyään tärkeimpiä valakialaisia murteita ovat Venäjän, Romanian ja Serbian kalderaš (”kattilantekijä”, < roman. căldărar), lovari (”hevoskauppias”, < unk. lo-v-) ja čurari (”seulantekijä”, <  roman. ciurar) sekä mačvajaksi (< Itä-Serbian Mačvan kaupunki, josta murteen puhujien esi-isät olivat lähtöisin) kutsuttu murre, jota puhutaan Yhdysvalloissa.

 

Pohjoiset valakialaiset murteet

 

Valakialaiset murteet jaetaan kahteen ryhmään pohjoisiin ja eteläisiin.  Kalderaš (kelderaš) ja lovari ovat pohjoisista valakialaisista murteista parhaiten dokumentoituja.  Kalderaš on yhdessä ursarin (Balkanin romanimurre) kanssa Romaniassa kaikkein laajimmin puhuttava romanikielen murre. Suuria Venäjän kalderašia puhuvia yhteisöjä on myös Argentiinassa ja Brasiliassa.  Lovari on kehittynyt Transilvaniassa kontaktissa unkariin, ja se on tärkein Unkarin romanimurteista. Lovaria puhuvia ryhmiä on siirtynyt muuallekin Eurooppaan, esimerkiksi Itävaltaan, Saksaan, Tšekin tasavaltaan, Slovakiaan, Puolaan, entisen Jugoslavian alueelle, Italiaan, Kreikkaan ja Pohjoismaihin. Kalderšin ja lovarin lisäksi pohjoisiin valakialaisiin murteisiin kuuluvat čurari, josta ei ole kunnollista kuvausta, Unkarissa puhuttu cerhari, joka on siirtymämurre valakialaisten ja keskisten murteiden välillä, sekä Kaakkois-Ukrainassa puhuttavia murteita.

Pohjoisten valakialaisten murteiden piirteitä:

 

          s/h-verbin ‘olla’ preteritin yksiön 3. persoonan muoto sas ‘hän oli’

          possessiivipronominit muro ‘minun’, čiro ‘sinun’

          lainaverbien adaptaatiotunnukset -osar- tai lyhentyneinä -i-, -o-.

          džes’päivä’

          -č-, -kj- sanassa buči, bukji ‘työ’

          negaatio či

          ž- sanassa žanav ‘minä tiedän’

          š- sanassa šavo ‘lapsi’

          khanči  ‘ei mitään’.

 

eurooppa4b

Pohjoiset valakialaiset murteet (ROMANI Project Manchester 2006j).

 

Eteläiset valakialaiset murteet

 

 

Eteläisiä valakialaisia murteita puhutaan Serbiassa ja Montenegrossa, Kroatiassa, Bosnia-Herzegovinassa, Makedoniassa, Etelä-Romaniassa, Bulgariassa, Kreikassa, Albaniassa ja Turkissa.  Tähän murreryhmään kuuluvia murteita ovat gurbet, džambazi, kalburdžu ja čergar. Valakialaisille murteiden yhteisten piirteiden lisäksi niiden ominaispiirteitä ovat:

          s/h-verbin ‘olla’ preteritin yksiön 3. persoonan muodot seha, sesa  ‘hän oli’

          possessiivipronominit mǝnro ‘sinun’, čo ‘sinun’

          demonstratiivipronomini gava

          verbien preteritin monikon 2. persoonan pääte –en, esim. tume kerden ‘te teitte’

          analyyttisen futuurin muodostuksessa partikkeli ka

          negaatiot in, ni

          - sanassa dživehpäivä’

          č- sanassa buči ‘työ’

          proteettinen a- esim. sanassa ašunav ‘minä kuulen’

 

eurooppa3b

Eteläiset valakialaiset murteet (ROMANI Project Manchester 2006j).

 

Lähde: Manchestern yliopiston www-sivut (ROMANI Project Manchester (2006k).


Copyright © Romanikielisen Kirjallisuuden Seura ry. | The CSS Tinderbox