O Del thaj o bokhale čšave

Sine kaj sine jekh rom thaj jekh romni. Nanas len čšavore. But mangenas katar o Del te del len due čšavoren. Lengere xorates reste dži ke devleskere kana, thaj dinjas len o Del duj čšavore. O čšavore somnakune jakhenca, i čšaj rupuvale balenca. Nakhlo so nakhlo, lengoro dad mulo. Palal leste i dajda muli.

Ačšile o čšavore čore.

Nanaj so te xan, bokhare. I čšaj rovel, pe phralestar mangel maro. So te kerel o phral? Lel čik ušnel, ušnel, kerel i čik sar maro, thovel andi jag te pekjol. Xohavel pere phenja te na rovel. Okotar avel paš o čšave o somnal Del. Phučel len:

– So keren athe?

– Bešas, takjovas ki jag – phende o čšave.

– Andi jag so isi tumen? – phučel o Del.

– Ladž si man te vakerav. Thogjom čik te pekjol – te xohavav me phenja, kaj si bokhali, te na rovel.

– Ikalen andar i jag so thogen thaj xan! – phenel e čšavenge o Del, thaj džal pe dromeste.

Ikalen o čšave andar I jag so thovde, nanas čik, a čačuno maro. Thaj xale, xale dži kate lačšes čalile.

  

Jumala ja köyhät lapset

 Olipa kerran mies ja vaimo. Heillä ei ollut lapsia. He rukoilivat paljon Jumalalta, että Hän antaisi heille kaksi lasta. Heidän puheensa pääsi Jumalan korviin, ja Jumala antoi heille kaksi lasta. Pojan, jolla oli kultaiset silmät ja tytön, jolla oli hopeiset hiukset. Niin kävi kuin kävikin, heidän isänsä kuoli. Sitten heiltä kuoli äitikin.

Lapset olivat köyhiä.

Heillä ei ollut, mitä syödä, he olivat nälkäisiä. Tyttö itkee ja pyytää veljeltään leipää. Mitä veli tekee? Hän ottaa mutaa ja leipoo, leipoo, tekee mudasta kuin leivän ja laittaa sen nuotioon paistumaan. Hän valehtelee siskolleen, ettei hän itkisi. Sitten tulee lasten luokse kultainen Jumala. Hän kysyy heiltä:

– Mitä te täällä  teette?

– Istumme, lämmittelemme nuotion ääressä – sanoivat lapset.

– Mitä teillä on nuotiossa? – kysyy Jumala.

– Hävettää sanoa. Laitoin mutaan paistumaan valehdellakseni siskolleni, joka on nälkäinen, ettei hän itkisi.

– Ottakaa pois nuotiosta, mitä laitoitte sinne ja syökää! – sanoo Jumala lapsille ja menee matkoihinsa.

Lapset ottavat nuotiosta sen, mitä he sinne laittoivat. Se ei ollut mutaan, vaan oikeaa leipää. Ja he söivät, söivät kunnes he tulivat todella kylläisiksi.

 

(Bulgarian erli-murretta, Kjučhukov 2000: 12–13.)

 

 

 


Copyright © Romanikielisen Kirjallisuuden Seura ry. | The CSS Tinderbox