Kontakti Bysantin ajan kreikkaan muutti romanikieltä dramaattisesti. Tästä syystä erotetaan varhaisromaniksi (engl. Early Romani) kutsuttava kielen kehitysvaihe. Varhaisromania kyetään hahmottamaan protoromania paremmin, vaikkei sitäkään ole dokumentoitu. Monilla varhaisromanin muodoilla on kuitenkin jatkoa nykyisissä Euroopan romanimurteissa. Esimerkisk nykyisten romanimurteiden ‘päivää’ tarkoittava sana dives (Suomen romanikielessä diives) esiintyy Euroopan romanimurteissa muodoissa dies, di, zis, diveh, dive, gjes, džive, džes jne. Vanhin muodoista on dives, joka vastaa parhaiten Intian kielten divasa-muotoa. Varhaisromanissa oletetaan siten esiintyneen dives, joka periytyi eri murteisiin ja kävi niissä läpi erilaisia muutoksia, jotka johtivat nykyisten murteiden muotoihin.

Varhaisromania oletetaan puhutun Bysantin valtakunnassa, jonka keskus sijaitsi Vähässä Aasiassa ja uloittui Anatoliasta Balkanille. Varhaisromania uskotaan puhutun 900-luvulta lähtien aina 1300-luvulle saakka, jolle romanit alkoivat siirtyä muualle Eurooppaan.. Kreikan voimakas vaikutus siihen on osoituksena romanien vahvasta kaksikielisyydestä, vähemmistöasemasta sekä pitkästä ja intensiivisestä kosketuksesta kreikankieliseen väestöön. Kreikan vaikutus näkyy selvimmin suurena joukkona leksikaalisia ja funktionaalisia lainasanoja, esim. drom ‘tie’ (Suomen romanikielessä drom), luludi ‘kukka’ (luludži), fóros ‘kaupunki’  (fooros), kókalo ‘luu’ (kokalos), zumí ‘keitto’ (džummi), skamin ‘tuoli’ (skammin) jne.; eftá ‘7’ (efta), oxtó ‘8’ (ohta), enjá ‘9’ (enja). Mahdollisesti kaikissa muissa paitsi kaikkein läheisimmissä (sukulaistermit, ruumiinosat, kaikkein tavallisimmat ruoat ja eläimet, liikeverbit) domeeneissa voitiin vapaasti käyttää kreikkalaisia lainoja. Kreikka vaikutti myös romanikielen syntaktiseen typologiaan: kreikan vaikutuksesta romanikieleen kehittyivät prenominaalinen määräinen artikkeli (o čhavo ‘poika’), SVO-sanajärjestys: xav manřo ‘minä-syön leipää’, uleisen relativisoijan avulla muodostetut jäljessä seuraavat relatiivilauseet: o manuš kaj giljavel ‘mies, joka laulaa’ sekä ajko faktuaalisiin ja ei-faktuaalisiin komplementoijiin: džanav kaj del biršind ‘tiedän,että sataa’, džanav te ginanav ‘osaan lukea’. Kaikkein voimakkaimpana pidettävä osoitus kreikan vaikutuksesta oli kuitenkin kreikan nominin- ja verbin taivutusten tunnusten omaksuminen.  Varhaisromani olikin balkanisoitunut Intian kieli.

Kreikan lisäksi romanikieleen vaikuttivat iranilaiset kieli ja armenia. Iranilaisia lainasanoja ovat esimerkiksi diz ‘linnoitus’ < farsin diz, zor (Suomen romanikielessä džoor) ‘voima’ < farsin ja kurdin zor, baxt (Suomen romanikielessä baȟt) ‘onni’ < farsin ja kurdin baxt, ja armenialaisia bov (Suomen romanikielessä bou) ‘uuni’, kotor ‘palanen’, grast (Suomen romanikielessä grai) ‘hevonen’. Kontakti iranilaisten ja armenialaisten kielten kanssa tapahtui joko ennen kreikkaa tai samanaikaisesti sen kanssa.


Copyright © Romanikielisen Kirjallisuuden Seura ry. | The CSS Tinderbox