Romanikieli kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan indoiranilaisen haaran indoarjalaiseen alaryhmään. Romanikieltä on yksi niistä Intian kielistä, joita Intiasta lähteneet kiertelevät ryhmät puhuvat Intian ulkopuolella. Romanikieltä on keskiajalta lähtien ainoana indoarjalaisista kielistä puhuttu yksinomaan Euroopassa; nykyään sitä puhutaan myös Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikan maissa ja Lähi-idässä.

Romanikielen puhujamäärän uskotaan olevan noin. 8–12 miljoonaa, mutta kaikkein konservatiivisimmat arviot sen puhujien määrästä jäävät 3,5–5 miljoonaan. Romanikieltä puhutaan eniten Euroopassa, mutta sen puhujia on lisäksi lähes kaikissa Etelä- ja Väli-Amerikan maissa, Australiassa, Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa ja entisen Neuvostoliiton alueella. Euroopassa eniten puhujia on Romaniassa, Bulgariassa, Turkissa, Makedoniassa, Serbiassa ja Montenegrossa, mutta suuria romaniyhteisöjä on myös Kreikassa, Slovakiassa, Moldaviassa ja Unkarissa. Toisaalta Portugalin, Espanjan, Iso-Britannian ja (Suomen lukuun ottamatta) myös Skandinavian vanhat romaniyhteisöt ovat kadottaneet lähes täysin romanikielen ja omaksuneet enemmistökielen.

Bakker ja Kyuchukov (2000: 40) arvioivat Suomen romanikielen puhujien määräksi 3 000 (40 %).  Kielen käyttömäärää on tutkittu verraten vähän. Hedmanin (2009) yli 300 romanin otokseen perustuvan selvityksen mukaan romanikieltä vähintään tyydyttävästi osaa yli 60 % romaneista ja hyvin noin kolmannes. Paras romanikielen taito on odotetusti yli 65-vuotiailla romaneilla. Heistä peräti kolme neljännestä piti kielitaitoaan vähintään hyvänä. Vielä 50–65-vuotiaista romaneistakin lähes puolet ilmoitti osaavansa romanikieltä vähintään hyvin, mutta toisen maailmansodan jälkeen kasvaneiden 30–49-vuotiaiden romanikielen taito on jo selvästi heikompi.

Euroopassa lähes kaikki romanikielen puhujat ovat vähintään kaksikielisiä. Useissa maissa romanilapset oppivat romanikielen ensikielenään, mutta toisenkin kielen samanaikaisesti tai viimeistään kouluun mennessään. Useimmissa romanikodeissa kuullaan muitakin kieliä kuin romania vähintään television ja radion välityksellä, jolloin jo pienetkin romanilapset kasvavat monikielisiksi. Asuinmaidensa enemmistökieliä romanit tarvitsevat esimerkiksi kanssakäymisessä viranomaisten kanssa sekä kollegojen, asiakkaiden, ystävien, naapureiden ja opettajien kanssa. Käytännössä ainoita vain romania puhuvia romaneja ovat alle kouluikäiset lapset. Monissa maissa on romaneja, jotka eivät halua identifioitua romaniväestöön.

 


Copyright © Romanikielisen Kirjallisuuden Seura ry. | The CSS Tinderbox