Romanien itsestään käyttämät nimitykset jakaantuvat usean eri tyyppiin: osa romaneista käyttää itsestään yksinkertaisesti nimitystä rom, mutta Balkanilla ja keskisessä Itä-Euroopassa romaniryhmittymien nimitykset pohjautuvat turkkilais-, romanialais- ja unkarilaisperäisiin perinteisten ammattien nimiin. Eroja on pyritty joskus tekemään myös kiertelevien ja paikoilleen asettuneiden romaniryhmittymien välillä, vrt. erli/arli ‘paikalleen asettunut’(< turk. yerli) osoittaa. Monien romaniryhmien nimitykset vain kertovat asuinpaikan, asuinalueen tai (todellisen tai oletetun) alkuperän, esim. Polska Roma ‘Puolan romanit’. Varsinkin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa suositaan konservatiivisen tendenssin mukaisesti etnisiä nimityksiä, kuten romaničel, manuš, sinte ja kaale, kuten Suomen romanit itseään usein kutsuvat.

Pohjois-Euroopan ja Iberian niemimaan romaniryhmät

Euroopan saksankielisten alueiden romanien vanhin nimitys on Kalo (< ’musta’).  Suomen romanien itsestään käyttämä nimitys on yhä kaalo (mon. kaaleet, romanikielessä kaale), Iberian niemimaan romaneilla käytössä ovat Caló (Espanja.) ja Caläo (Portugali). Samoin Walesin romanit käyttivät itsestään nimitystä Kale.

Saksan romanit alkoivat kutsua itseään 1700-luvun lopulla sinteiksi (yks. mask. Sinto, yks. fem. Sintica, mon  Sinti < mahd. 1700-l.  saksaan perustuvasta salakielestä).  Sintejä on Euroopan saksankielisten alueiden lisäksi Itä-Euroopassa, Pohjois-Italiassa, Etelä-Tirolissa, Hollannissa ja Venäjällä.  Ennen kaikkea Ranskassa asuvat manušit (Manouche) ovat sintien alaryhmä .

Englannin romanit käyttävät itsestään nimityksiä Romanichel ja Gypsy.  Nimitys traveller viittaa asuntovaunuissa ja -autoissa asuviin ihmisiin. Se ei ole pelkästään romaneista käytetty nimitys, vaan kattaa esimerkiksi myös Irlannin tinkerit (tinasepät), joilla ei ole kielellisesti tai etnisesti mitään yhteyttä romaneihin.

Pohjoismaissa puhutaan myös tattareista ja matkustavaisista (resande, rejsende). Ruotsissa romaneihin viitattiin tattareina (tattare) jo 1512 heidän sinne saavuttuaan. Nykyään Ruotsissa asuu myös Suomen romaneja sekä runsaasti esimerkiksi kelderareja ja lovareja, joita on muuttanut maahan 1800-luvun lopulta.

 Keski-Euroopan romanit

Keski-Euroopassa on vähemmän erilaisia romaniryhmiä kuin Balkanilla ja Romaniassa. Slovakiassa romaneja on asunut 1300-luvulta. Slovakian romanien pääryhmien nimitykset ovat  Slovenska Roma (Servika Roma) ja Ungrika Roma (Rumungri). Osa viimeksi mainituista puhuu unkaria ja pitää itseään unkarilaisina. Slovakiassa on lisäksi pienempiä joukkoja pohjoisia valakialaisia murteita puhuvia romaneja (Vlašika tai Olah Roma) ja romaniaa puhuvia bajašeja or korytareja. Tšekin tasavallassa asuvat romaniryhmät ovat paljolti samoja kuin Slovakian romanit. Lähes kaikki Tšekin romanit ja sintit surmattiin toisen maailmansodan aikana keskitysleireillä.  Toisen maailmansodan jälkeen Tšekin alueelle muutti noin kolmannes Slovakian romaneista. Ensimmäinen Tšekin tasavaltaan muuttanut sukupolvi piti Slovakiaa vielä kotimaanaan, mutta ajan myötä siteet sinne heikkenivät. Monet Slovakiasta lähtöisin olevien romanien lapsista ja lapsenlapsista pitävät itsenään jo tšekkeinä.

Unkarissa asuu runsaasti rumungreja, joista harvat ovat säilyttäneet romanikielen, ja jonkin verran Slovakian romaneja. Nimitys rumungri on lähtöisin valakialaisten murteiden puhujilta, jotka vapauduttuaan maaorjuudesta vuonna 1864 saapuivat Unkariin ja kohtasivat siellä jo paikoilleen asettautuneita romaneja. Monet Unkarin romaneista työskentelivät muusikkoina ja seppinä. Heidän puhumansa romanikielen murre erosi valakialaisten murteiden puhujista. Valakialaisten murteiden puhujat alkoivatkin pitää heitä ”muina romaneina” (aver Roma) ja kutsua heitä rumungreiksi eli unkarilaisiksi romaneiksi. Varsin suurena yhteisönä ovat valakialaiset romanit (Vlašika Roma, Olah Roma), jotka jakaantuvat alaryhmiin, esimerkeiksi lovareihin, kelderareihin, čurareihin ja čerhareihin. Unkarin kolmantena merkittävänä romaniryhmänä ovat bojašit, joista osa identifioituu romaneihin.

 

Unkarilainen Kalyi Jag -romaniyhtye (http://commons.wikimedia.org/wiki/File:KalyiJag_Warsaw_1.jpg).

Puolassa romaneja on suhteellisen vähän. Tsaarinajan Venäjän valtakunnan alueella asuvista romaneista käytetään nimitystä Polska Roma. He ovat aiemmin olleet nomadeja. Lähellä entisen Neuvostoliiton rajaseutuja asuvat xaladitkat (Ruska Roma)  ja  sasitkat. Karpaattien pohjoisilla rinteillä on asunut vuosisatojen romaneja, joista käytetään nimitystä Bergitka Roma. Lisäksi eri puolille Puolaa on 1900-luvun alussa muuttanut pieniä kelderari- ja lovariyhteisöjä.

 Kaakkois-Euroopan romanit

Romanit jakautuivat Bysantin aikana Balkanilta lähdettyään useisiin eri ryhmiin. Balkanilla romaneja on asunut 800-luvulta lähtien (varmuudella viimeistään 1000-luvulta). Ensimmäiset Balkanille asettautuneet romanit olivat Balkanin romanikielen murteita puhuvia ryhmiä. 1600- ja 1700-luvulla heihin liittyi eteläisiä valakialaisia romanikielen murteita puhuvia romaneja Valakiasta ja Moldovasta. Nykyään Balkanilla asuvia romaneja jakaa kahtia ennen kaikkea uskonto. Osa heistä on muslimeja (ns. Xoraxane Roma) ja osa taas ortodokseja (Dasikane Roma). He jakautuvat edelleen hierarkkisesti erittäin moniin eri ryhmiin, joista käytettyjä nimityksiä ovat esimerkiksi arli, erli, burgudži, futadži, drindari, kalajdži, mečkari ja sepeči.

Entisen Jugoslavian alueen romaniryhmistä käytetään nimityksiä gurbeti, džambazi, čergarja, kaloperi; Bulgariassa vlaxoria, kalajdži, džambazi, pârčori jne; Ablaniassa kaburdži, kurtofi ja čergara; Kreikassa kalpazaja, xandurja ja filipidži; ja Turkissa vlaxos (laxoja). Sen sijaan suhteellisen pieni määrä pohjoisia valakialaisia murteita puhuivia romaneja asettautui 1800- ja 1900-luvulla asumaan Balkanille.

Bulgariassa, Itä-Makedoniassa ja Kreikassa monet islaminuskoiset romanit ovat säilyttäneet romanikielen ohella äidinkielenään turkin ja pitävät itseään turkkilaisina. Monet muut puolestaan identifioituvat albanialaisiin. Albaniaa, Kosovoa ja Turkkia lukuun ottamatta kaikkialla Balkanilla asuu romaniaa puhuvia romaneja, joita kutsutaan asuinalueesta riippuen rudareiksi, ludareiksi, bejašeiksi, baňjašeiksi tai karavlaseiksi. Monet heistä pitävät itseään ennen kaikkea romanialaisina.

Romanian romanit jakautuvat moniin ryhmiin. Romanit jaettiin eri ryhmiin heidän ollessaan Valakian ja Moldovan ruhtinaskunnissa maaorjuudessa 1300-luvulta 1850-luvulle saakka.  Yhden ryhmän muodostivat ns. vatrašit (< vatr ‘takka’), jotka olivat olleet palvelijoina kodeissa. He ovat osin säilyttäneet alueelliset piirteensä ja vanhat ammattinsa. Suurin osa heistä puhuu vain romaniaa ja lukeutuu romanialaisiksi.  Toisena suurena ryhmänä ovat rudarit (Valakiassa), lingurari (Moldovassa), bâešit /beašit (Transylvaniassa), joilla oli erityisasema maaorjuuden aikana. Lâešeiksi kutsuttujen orjien ja nomadien jälkeläisiä ovat lukuisat romaniryhmät, joista käytetään mm. nimityksiä kălderari,  čurari, gabori ja čori. Heidän puhumansa romanikielen murteet kuuluvat valakialaisten murteiden ryhmään. Romaniassa on lisäksi Balkanin romanimurteita puhuvia ryhmiä, kuten ursarit ja spoitorit, sekä turkin- ja tataarinkielisiä islaminuskoisia romaneja. Transilvaniassa asuu suuri joukko rumungreja, joista osa on unkarinkielisiä ja pitää itseään unkarilaisina.

 

 Romanian gabor-romaneja (http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Gabor_gypsies.jpg).